Tarkoituksenamme on ollut kokeilla kotikeittiössä hyönteissyöntiä jo pidemmän aikaa ja mikäs sen parempi töytäisy kohti toteutusta kuin tällainen blogiprojekti?
Jo projektin alkumetreillä aloin metsästää jauhomatoja eli kovakuoriaislaji jauhopukin toukkia, joita käytetään yleisesti häkkilintujen ja matelijoiden ruokana. Joensuun eläinkaupoissa toukkien hinta oli kuitenkin sen verran korkea (1 e/10 g), että päädyin tilaamaan 300 grammaa toukkia Espoosta Repticon verkkokaupan kautta. Toukkien hankkiminen muuttunee helpommaksi, halvemmaksi ja ekologisemmaksi, jos (ja kun) niiden käyttäminen ihmisravintonakin yleistyy. Aiheeseen tutustuttuani huomasin, että toukkien kasvattaminen on jo nykyään yleisempää kuin ennakkoon ehkä ajattelisi. Mietimme itsekin sitä vaihtoehtoa, että olisimme perustaneet sadasta grammasta oman "toukkafarmin", mutta toistaiseksi tämä jäi vielä kevätkiireiden vuoksi toteuttamatta.
Helsingin Sanomien jutusta luimme, että toukkia olisi hyvä pitää pari
vuorokautta pelkissä vehnäjauhoissa, että ne puhdistavat itsensä ennen
ruoaksi joutumistaan. Kun toukat saapuivat postitse, kävi pian selväksi, että niiden hoitaminenkin on aikaa vievää puuhaa. Toukat tulivat kahdessa rasiassa, joista toisen lajittelin vehnäjauhoihin puhdistautumaan reilussa tunnissa. Käytännössä siis erottelin elävät ja hyväkuntoiset toukat koteloituneista ja kuolleista sekä muusta rasiassa mukana olleesta sälästä (tyhjät toukkanahat, mukana olleet kuivikkeet yms). Toinen rasia jäikin sitten odottamaan avopuolison töistä kotiutumista...
Seuraavat aamumme alkoivatkin sitten samoissa merkeissä: toukat laariin, ylimääräinen sälä ja kuolleet toukat pois ja elävät puhtaisiin jauhoihin. Kun yksittäisiä toukkia pääsi karkuteille, nostimme ne hellästi takaisin niille tarkoitettuun rasiaan vain, jotta voisimme seuraavana päivänä paistaa ne elävältä ruoaksemme.
Tästä päästäänkin tätä reseptiä kokeillessa vastaantulleeseen mielenkiintoiseen pointtiin: on henkilökohtaisena valintana paljon helpompaa, ja tuntuvasti eettisempää, ostaa valmiiksi jauhettu liha kaupan hyllystä ja paistaa se makaronilaatikkoon kuin heittää monta päivää huolella hoitamansa toukat kuumalle pannulle ja katsoa niiden viimeistä kiemurtelua. Jatkossa aiommekin ottaa vaarin Ylen haastatteleman "toukkakulinaristin" vinkistä ja pakastaa madot ennen paistamista. Muutakin on tullut tämän projektin myötä opittua kantapään kautta. Esimerkiksi se, että 300 grammaa jauhomatoja on yhden makaronipussin laatikkoon vähän liioiteltu määrä (vaikkakin Helsingin Sanomien reseptissä matoja laitetaan laatikkoon 400 grammaa, hrrr). Puolet tai jopa kolmasosa riittää jatkossa meillä yhden laatikon tarpeisiin. Päätimme myös lisätä laatikkoon muutamia makutekijöitä Kari Aihisen mainiosta lempparireseptistämme: aurinkokuivatut tomaatit ja pikkutsiittinä pekoni.... Yksi kestävyystekijä kerrallaan. :)
Jauhomato-makaronilaatikko
400 g makaronia
300 g jauhomatoja (jatkossa suosittelen n. 100-150 g)
purkki aurinkokuivattuja tomaatteja
(paketti pekonia)
1 iso keltasipuli
2 kynttä valkosipulia
3 kananmunaa
7 dl maitoa (tai laktoosittomaan versioon liha- tai kasvislientä)
öljyä
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
(mausteita ylipäänsä maun mukaan)
Keitä makaronit ohjeen mukaan ja paista paloitellut pekonisiivut kypsäksi pannulla tai uunissa.
Kuumenna kasarissa tilkka öljyä ja lisää jauhomadot kuumalle pannulle. Kääntele ja paista niitä noin minuutti, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon sipulit. Anna sipuleiden kuullottua hetki.
Sekoita munat ja maito, mausta esimerkiksi suolalla, valkopippurilla ja paprikajauheella.
Kaada voideltuun uunivuokaan makaronit, jauhomadot ja sipulit sekä pekonit ja aurinkokuivatut tomaatit haluamasi kokoisina palasina.
Sekoita ja kaada päälle munamaito.
Paista laatikkoa 200 asteessa noin tunti.
Tarjoile raikkaan salaatin kera.
Kattaukseemme kuuluivat laatikon lisäksi raikas kreikkalainen salaatti, maustekurkkuviipaleet ja Heinzin ketsuppi. Ruokaviininä toimi kevyt ja vähätanniininen Carlo Rossi California Red. Kutsuimme päivälliselle pahaa-aavistamattomat sukulaisemme, joihin ruoka upposi kuin häkä. Saattoivatpa jotkut santsatakin! Oma lautaseni tosin näyttää harvoin noin tasapainoiselta.. ;)
Projekti oli kokemuksena mielenkiintoinen ja erittäin opettavainen. Syödessä ruoan maku oli yllättävän samanlainen kuin lihamakaronilaatikossa ja jopa koostumus tuntui suussa ihan normaalilta. Ainoastaan näköaistin havainnot tekivät olon syödessä hieman erilaiseksi. Kokeillaan varmasti vielä uudemman kerran jauhomadoista kokkaamista. Seuraavalla kerralla varmaan lime-inkivääri-marinointia ja tortilloja. Rohkea toukan syö, vai miten se meni..?
