Kokeilussa tulevaisuuden trendi (?)

Tarkoituksenamme on ollut kokeilla kotikeittiössä hyönteissyöntiä jo pidemmän aikaa ja mikäs sen parempi töytäisy kohti toteutusta kuin tällainen blogiprojekti?

Jo projektin alkumetreillä aloin metsästää jauhomatoja eli kovakuoriaislaji jauhopukin toukkia, joita käytetään yleisesti häkkilintujen ja matelijoiden ruokana. Joensuun eläinkaupoissa toukkien hinta oli kuitenkin sen verran korkea (1 e/10 g), että päädyin tilaamaan 300 grammaa toukkia Espoosta Repticon verkkokaupan kautta. Toukkien hankkiminen muuttunee helpommaksi, halvemmaksi ja ekologisemmaksi, jos (ja kun) niiden käyttäminen ihmisravintonakin yleistyy. Aiheeseen tutustuttuani huomasin, että toukkien kasvattaminen on jo nykyään yleisempää kuin ennakkoon ehkä ajattelisi. Mietimme itsekin sitä vaihtoehtoa, että olisimme perustaneet sadasta grammasta oman "toukkafarmin", mutta toistaiseksi tämä jäi vielä kevätkiireiden vuoksi toteuttamatta.

Helsingin Sanomien jutusta luimme, että toukkia olisi hyvä pitää pari vuorokautta pelkissä vehnäjauhoissa, että ne puhdistavat itsensä ennen ruoaksi joutumistaan. Kun toukat saapuivat postitse, kävi pian selväksi, että niiden hoitaminenkin on aikaa vievää puuhaa. Toukat tulivat kahdessa rasiassa, joista toisen lajittelin vehnäjauhoihin puhdistautumaan reilussa tunnissa. Käytännössä siis erottelin elävät ja hyväkuntoiset toukat koteloituneista ja kuolleista sekä muusta rasiassa mukana olleesta sälästä (tyhjät toukkanahat, mukana olleet kuivikkeet yms). Toinen rasia jäikin sitten odottamaan avopuolison töistä kotiutumista...

Seuraavat aamumme alkoivatkin sitten samoissa merkeissä: toukat laariin, ylimääräinen sälä ja kuolleet toukat pois ja elävät puhtaisiin jauhoihin. Kun yksittäisiä toukkia pääsi karkuteille, nostimme ne hellästi takaisin niille tarkoitettuun rasiaan vain, jotta voisimme seuraavana päivänä paistaa ne elävältä ruoaksemme.

Tästä päästäänkin tätä reseptiä kokeillessa vastaantulleeseen mielenkiintoiseen pointtiin: on henkilökohtaisena valintana paljon helpompaa, ja tuntuvasti eettisempää, ostaa valmiiksi jauhettu liha kaupan hyllystä ja paistaa se makaronilaatikkoon kuin heittää monta päivää huolella hoitamansa toukat kuumalle pannulle ja katsoa niiden viimeistä kiemurtelua. Jatkossa aiommekin ottaa vaarin Ylen haastatteleman "toukkakulinaristin" vinkistä ja pakastaa madot ennen paistamista. Muutakin on tullut tämän projektin myötä opittua kantapään kautta. Esimerkiksi se, että 300 grammaa jauhomatoja on yhden makaronipussin laatikkoon vähän liioiteltu määrä (vaikkakin Helsingin Sanomien reseptissä matoja laitetaan laatikkoon 400 grammaa, hrrr). Puolet tai jopa kolmasosa riittää jatkossa meillä yhden laatikon tarpeisiin. Päätimme myös lisätä laatikkoon muutamia makutekijöitä Kari Aihisen mainiosta lempparireseptistämme: aurinkokuivatut tomaatit ja pikkutsiittinä pekoni.... Yksi kestävyystekijä kerrallaan. :)

Jauhomato-makaronilaatikko

400 g makaronia
300 g jauhomatoja (jatkossa suosittelen n. 100-150 g)
purkki aurinkokuivattuja tomaatteja
(paketti pekonia)
1 iso keltasipuli
2 kynttä valkosipulia
3 kananmunaa
7 dl maitoa (tai laktoosittomaan versioon liha- tai kasvislientä)
öljyä
suolaa
mustapippuria
valkopippuria
(mausteita ylipäänsä maun mukaan)

Keitä makaronit ohjeen mukaan ja paista paloitellut pekonisiivut kypsäksi pannulla tai uunissa.
Kuumenna kasarissa tilkka öljyä ja lisää jauhomadot kuumalle pannulle. Kääntele ja paista niitä noin minuutti, mausta suolalla ja pippurilla ja lisää joukkoon sipulit. Anna sipuleiden kuullottua hetki.
Sekoita munat ja maito, mausta esimerkiksi suolalla, valkopippurilla ja paprikajauheella.
Kaada voideltuun uunivuokaan makaronit, jauhomadot ja sipulit sekä pekonit ja aurinkokuivatut tomaatit haluamasi kokoisina palasina.
Sekoita ja kaada päälle munamaito.
Paista laatikkoa 200 asteessa noin tunti.
Tarjoile raikkaan salaatin kera.

Kattaukseemme kuuluivat laatikon lisäksi raikas kreikkalainen salaatti, maustekurkkuviipaleet ja Heinzin ketsuppi. Ruokaviininä toimi kevyt ja vähätanniininen Carlo Rossi California Red. Kutsuimme päivälliselle pahaa-aavistamattomat sukulaisemme, joihin ruoka upposi kuin häkä. Saattoivatpa jotkut santsatakin! Oma lautaseni tosin näyttää harvoin noin tasapainoiselta.. ;)

Projekti oli kokemuksena mielenkiintoinen ja erittäin opettavainen. Syödessä ruoan maku oli yllättävän samanlainen kuin lihamakaronilaatikossa ja jopa koostumus tuntui suussa ihan normaalilta. Ainoastaan näköaistin havainnot tekivät olon syödessä hieman erilaiseksi. Kokeillaan varmasti vielä uudemman kerran jauhomadoista kokkaamista. Seuraavalla kerralla varmaan lime-inkivääri-marinointia ja tortilloja. Rohkea toukan syö, vai miten se meni..?

Esittelyssä ravintola Katriina Jyväskylässä

Tässä postauksessa esittelen oman lempparini opiskelijaravintoloista. Jyväskylän lahja maailmalle, ravintola Katriina, tarjoaa päivittäin tuoreista raaka-aineista valmistettua kasvisruokaa opiskelijahintaan. Jyväskylän keskustassa sijaitsevaan sympaattiseen ravintolaan on helppo löytää ja samalla kun taltuttaa nälän, tulee pidettyä huoli sekä omasta että ympäristön hyvinvoinnista. 

Päivittäin tarjolla on erilaisia keittoja sekä kasvispaistosta, kaikki vegaaniseen ruokavalioon sopivia. Lisäksi tarjolla on mielettömän herkullisia paikan päällä leivottuja sämpylöitä, sekä salaattipöytä, johon kuuluu mm. pavun ituja (täydellistä superfoodia).

Lounasaikaan ravintola täyttyy nälkäisistä opiskelijoista ja tunnelma on tiivis. Tuttuihin törmää lähes aina. Kiireettöminä päivinä lounaalle Katriinaan saattaa kaveriporukassa jämähtää pidemmäksikin aikaa, sillä täällä saa santsata. Lounashintaan kuuluu myös kahvi/tee tai marjakiisseli.  Katriina on oiva paikka tutustua erilaisiin kasvisruokiin, jos tuli epähuomiossa lupauduttua vegaanihaasteeseen tai lihattomaan lokakuuhun. Hyvin maustettuja keittoja inspiroituu kokeilemaan kotonakin. Harmi, ettei ravintola ole viikonloppuisin ja iltaisin auki.

https://www.facebook.com/katriinankasvisravintola

Viisuripotilaan suositus

Kahden viisurin poiston myötä jouduin hyvin mieluisalle jäätelödieetille. Hyvin mieluisalle siksi, etten vaan saa tarpeekseni tästä kotimaisesta chili-salmiakki-vadelmaherkusta - jota ei muuten millään tahtoisi uskoa vegaaniseksi. Parin kaverin kokemuksen mukaan tämä makunautinto on jopa turhan salmiakkinen ja tulinenkin, mutta omasta mielestäni ko. aromeita ei ole ikinä liikaa. Ihan älyttömän suuri suositus muillekin Tötterön jätskimauille. nam.

Nyhtökaura"carbonara"

Meidän talouden ehdottomiin ruokasuosikkeihin ja allekirjoittaneen bravuuriresepteihin kuuluu kermaton spaghetti carbonara sipulitwistillä. Perinteisesti reseptiin kuuluu pari pakettia pekonia tai kunnon kimpale savukylkeä, mutta koska ollaan otettu tän vuoden tavoitteeksi syödä ainakin kolme kertaa viikossa kasvisruokaa, niin tänään lähti synttäreiden ja luovuuspuuskan kunniaksi kokeiluun versio, jossa liha korvataan nyhtökauralla. Munaa ja juustoahan tästä ei toinna ainakaan samalla kertaa pois jättää, mutta lisäkokeilujakin varmaan on luvassa...

Tarvitset:

1 paketti maustamatonta nyhtökauraa
1 keltasipuli
2 kynttä valkosipulia
pala parmesania
2 kananmunaa (tässä käytössä REKO-ringin lähimunat)
spaghettia
oliiviöljyä
vettä
suolaa
pippuria
(halutessasi muitakin mausteita)




Tee näin:

1. Laita spaghettivesi kiehumaan, hienonna sipulit oman makusi mukaisesti ja raasta parmesan.

2. Riko kulhoon kaksi kananmunaa ja lisää joukkoon reilu desi parmesania. Sekoita keskenään ja jätä odottamaan myöhempää vaihetta.

2. Keitä spaghetit al denteksi runsaassa ja hyvin suolatussa vedessä.

3. Spaghetin kiehuessa paista ensin nyhtökauraa hetkinen pienessä tilkassa öljyä ja mausta se haluamillasi mausteilla. Itse pysyttelin carbonaran makumaailmassa ja lisäsin nyhtikseen melko reilulla kädellä suolaa, mustapippuria ja grillausmaustetta.

4. Siirrä nyhtökaura odottamaan tulevaa ja kuullota paistokasarissa sipulit lorauksessa oliiviöljyä. Lisää nyhtökaura sipulien joukkoon ja siirrä pannu pois kuumalta levyltä.

5. Kun spaghetti on kypsää, ota talteen noin desi keitinvettä ja valuta spaghetit.

6. Kippaa spaghetit sipulin ja nyhtiksen joukkoon ja sekoita. Lisää sekaan ensin muna-parmesan seos koko ajan sekoittaen ja notkista ruoka lisäämällä joukkoon keitinvettä vähän kerrallaan.

7. Nostele pastaa lautaselle ja lisää päälle reilusti raastettua parmesania sekä suolaa ja pippuria myllystä. Viimeistele halutessasi esim. kurpitsansiemenillä.

Etukäteen ja osittain vielä valmistusvaiheessakin epäilykset ruoan maun suhteen olivat melko suuret. Lopulta kuitenkin osoittautui, että hyvä suolaus ja riittävä määrä juustoa takaavat ruokanautinnon. Aivan yhtä erinomaistahan carbonara ei ilman pekonin tuomaa rasvaisuutta ja savunmakua ollut, mutta oikein suunmukaista kuitenkin, ja maha tuli kahdesta kulhollisesta täyteen. Toinen kerta, kun käytin kotikeittiössäni nyhtökauraa, eikä vieläkään tarvitse jäädä viimeiseksi. :)